Verenvuototautipotilaan hammashoito

Verenvuototautia sairastavan kivun hoito

Verenvuototautia sairastava nainen gynekologilla

C-hepatiitti

Lapsiperhearki hemofilian kanssa

Hemofiliaan liittyviä merkkipaaluja

Suomen Hemofiliayhdistyksen toiminta

Mikrobilääkeohjeet hammastoimenpiteisiin tekonivelpotilailla

Diagnoosikortti

Harvinaiset verenvuototaudit

Perinnöllisten hyytymishäiriöiden genetiikkaa

Hemofiliahoitajan ajatuksia

Hemofilian erityispiirteitä lapsuusiällä

Hemofilian hoito

Hemofilian hoitojärjestelyt Suomessa

Hemofilian taudinkuva

Hemofiliapotilaan sosiaalietuudet

Hemofiliapotilaat ja liikunta ja lääkinnällinen kuntoutus

Hemofilioiden kantaja- ja sikiödiagnostiikka

Hyvän hoidon tavoitteet

Hyytymistekijän vasta-aine

Ikääntyvä hemofiliapotilas

Keskuslaskimoporttien käyttö vaikeaa verenvuototautia sairastavilla lapsilla

Mistä uudelle perheelle tukea & kriisit

Suomen Hemofiliaryhmä

Transitio

Hemofiliapotilaiden tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat

Uudet hoitomuodot

Verenvuodon tyrehtyminen

von Willebrandin tauti

Emisitsumabi

Keskuslaskimoporttien käyttö vaikeaa verenvuototautia sairastavilla lapsilla
Kaisa Vepsäläinen
LT

 

Keskuslaskimoportit ovat helpottaneet hemofiliahoidon toteutusta erityisesti pienillä lapsipotilailla, joilla on säännöllinen tarve suonensisäiselle lääkehoidolle. Perinteisen laskimokanyylin laitto voi olla ajoittain haasteellista pieniin laskimoihin. Laskimoportin merkitys korostuu, kun suonensisäisiä hoitoja tarvitaan hyvin tiheästi. Vaikeaa hemofiliaa sairastavan potilaan ennaltaehkäisevässä hoidossa suoniyhteyttä tarvitaan 2-3 kertaa viikossa ja vasta-ainepositiivisten lasten siedätyshoidossa jopa päivittäin. Lisäksi vuotoja hoidettaessa on ensiarvoisen tärkeää, että toimiva suoniyhteys on nopeasti saatavilla.

Ihonalainen keskuslaskimoportti asetetaan leikkaussalissa hyytymistekijähoidon suojassa, ja lapsi nukutetaan toimenpidettä varten. Rintakehän ihonalaiseen kudokseen tehdään ikään kuin tasku, johon portti sijoitetaan. Porttiin on yhdistetty katetri, jonka toinen pää johtaa keskuslaskimoon. Tavallisesti haavan paraneminen ja keskuslaskimoporttiin tottuminen kestää noin viikon. Tehostettu hyytymistekijähoito ja sairaalassaolo jatkuu useimmiten muutaman päivän. Portin sijainti on helppo tuntea ihon alla sormenpäillä. Portti on käyttövalmis, kun hännällinen neula viedään steriilisti ihon läpi portin kammioon. Iho puudutetaan puudutevoiteella ennen neulan laittoa. Porttia voidaan käyttää sekä verinäytteiden ottoon että lääkkeiden annosteluun.

Infektioriskin vähentämiseksi keskuslaskimoportin käyttö edellyttää hyvää aseptiikkaa. Ihon pistosalue on puhdistettava huolellisesti ja koska portin kautta on yhteys suoraan syviin laskimoihin ja siten koko verenkiertoon. Kaikki tarvittavat välineet kannattaa varata lähelle ja asettaa puhtaasti työhön varatulle alustalle, jotta on helppo toimia aseptisesti niin, ettei epäpuhtauksia joudu porttiin. Portin päältä iho puhdistetaan puhdistusaineella. Porttiin pistetään erikoisneula, johon on liitetty lyhyt, kolmitiehanalla varustettu letku. Letku ja hana täytetään jo ennen pistämistä fysiologisella keittosuolaliuoksella, ettei suoneen ruiskuteta erehdyksessä ilmaa. Ruiskun mäntää vedetään hieman taaksepäin, jolloin letkuun saadaan nousemaan portissa olevaa verta. Tuolloin tiedetään neulan olevan oikeassa paikassa. Ensin annetaan keittosuolaliuosta ja varmistetaan että portti toimii. Sen jälkeen ruiskutetaan hyytymistekijä hitaasti suoneen. Hyytymistekijä huuhdellaan vielä letkusta suolaliuoksella. Neula otetaan pois painaen toisen käden sormilla portin reunoista portin nousemisen estämiseksi. Erityisesti vasta-ainepotilasta hoidettaessa kannattaa neulan poiston jälkeen painaa steriilillä taitoksella portin päältä noin 10 minuuttia, koska muuten portin ja ihon väliin nousee herkästi verta. Joissakin sairaaloissa saattaa pistämiskäytäntö poiketa edellä kuvatusta. On hyvä toimia oman sairaalan ohjeiden mukaan. Vanhemmat saavat sairaalassa perusteellista opetusta aseptiikassa ja porttiin pistämisessä. Kaikkien vanhempien ei ole välttämätöntä opetella itse pistämistä, vaan tarvittava hyytymistekijä voidaan antaa myös sairaalassa perheen niin toivoessa. Useimmiten lapsi oppii suhtautumaan luottavasti pistämiseen jo muutaman kerran jälkeen.

Keskuslaskimoporttien valmistajat lupaavat, että samaan porttiin voi pistää noin 3000-4000 kertaa. Tämä tarkoittaa, että samaa porttia voi käyttää vuosikausia mikäli pistotarve on vain 2 - 3 kertaa viikossa. Siten porttia ei yleensä tarvitse vaihtaa, mikäli erityisiä ongelmia ei tule. Vuosien käytön jälkeen portin toiminnassa voi esiintyä ongelmia ja portti voidaan joutua vaihtamaan. Mikäli näyttää siltä, että portin päälle tulee turvotusta tai lääke ei mene kunnolla perille, portti saattaa olla vaurioitunut. Silloin on otettava yhteyttä hoitavaan yksikköön. Infektiot ovat yleisin keskuslaskimoporttien ongelma, ja sellaista epäiltäessä päivystyksellinen yhteydenotto sairaalaan on tarpeen, jotta hyvä antibioottihoito saadaan aloitettua. Infektioriski on suurin inhibiittoripotilailla. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että porttia joudutaan käyttämään hyvin tiheästi ja mahdollisesti myös siksi että portin ympärille tulee pieniä verenvuotoja, jotka voivat olla hyvä elatuspohja bakteereille. Joskus portti joudutaan infektion yhteydessä poistamaan.. Kun lapsi kasvaa, katetri saattaa jäädä lyhyeksi ja sen toiminta huonontua. Perusperiaatteena on, että porttia käytetään ensimmäiset vuodet ja heti kun vanhemmat pystyvät pistämään käden laskimoihin, portti pyritään poistamaan. Kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että hän haluaa ja pystyy itse pistämään suoniin, voidaan viimeistään portista luopua.